Lue


JUMALAN VARTIOPAIKALLA

Hab.2:1. Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja tähystän, nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu (JKR: Mitä hän minussa puhuu) , mitä hän valitukseeni vastaa.

Jes.21:8. Ja hän huusi kuin leijona: "Tähystyspaikalla, Herra, minä seison alati, päivät pitkät, pysyn vartiopaikallani kaiket yöt.

Vartiopaikka, joka sinulle on annettu, on tärkeä ja sen avaama tehtävä korvaamaton. Jokaiselle Herran omalle on varattu oma vartiopaikkansa, linnansa, kuten vanha biblia sanoo. Tämä linna on suojattu ja vartioitu, sillä Herra on sen itse perustanut ihmisen sisimpään. Meillä on vastuu sen hoitamisesta ja siitä, että pysymme siinä, mihin meidät on asetettu. Sinä itse tiedät, mikä on sinun vartiopaikkasi milloinkin.

Vartiotorni tarvitsee vartijansa, jotta vihollinen ei pääsisi yllättämään. Uskollisuus siinä paikalla ja siinä näyssä, joka sydämeen on annettu tuottaa hedelmää aikanaan. Vartiopaikaltaan ei pitäisi poistua luvatta tai nukahtaa, sillä sodassa vihollinen ei tunne armoa vaan iskee heti, kun heikko hetkemme koittaa. Vartiopaikka voi myös vaihtua ja muuttua, kun Herra johdattaa uusiin haasteisiin. Sillä paikalla Herra puhuttelee meidän sisimpäämme erilaisten keinojen kautta. Sillä paikalla asetutaan paikoilleen, hiljennytään, rauhoitutaan, kuunnellaan ja valvotaan rukouksessa Herran edessä.

Jumala puhuu

Jumala puhuu minulle, mutta hän puhuu myös minussa, sisimmässäni. Hän puhuu sanassaan, hän puhuu sydämellemme. Hän lähestyy toisten ihmisten tai olosuhteiden kautta, joissa voimme nähdä hänen kättensä jäljen ja puhuttelun. Habakuk tarkkailee sitä, mitä Herra sisimmässä puhuu ja miten siihen puheeseen pitäisi reagoida. Vartiopaikalla tuleekin kuulla Jumalan ääntä ja ohjausta elämän eri tilanteisiin. Jumalan antama sana ei jää epäselväksi, vaan ihminen tietää sisäisellä varmuudella sen todeksi. Jumalan sana ei koskaan tyhjänä palaja ja se tekee tehtävänsä ihmisen elämässä. Jumalan oma tähyilee ympärilleen tarkkaavaisena odottaen Herran läsnäoloa ja hänen puhettaan elämäänsä.

Jokaiselle omalleen hän puhuu, tavalla tai toisella. Emme voi seurata Herraamme, ellemme tunne häntä. Emme opi tuntemaan hänen puhettaan, ellemme kuuntele häntä. Raamatun sanan kautta opimme tuntemaan Herramme mielen ja sen kautta otamme suunnan uskossamme. Sana tekee meistä opetuslapsia, kun me ojentaudumme sen mukaan. Kun sitten kuulemme sisimmässämme kehoituksen tai opastuksen, me tunnistamme sen Herran, joka on meille sanassaan puhunut. Kun tunnemme Herramme, emme lähde seuraamaan vierasta paimenta. Me kuuntelemme ainoastaan sen paimenen ääntä, joka on meidät kutsunut lammastarhaansa. Jeesus on sielujemme paimen, hänen verensä kautta olemme saaneet lunastuksen synneistämme ja siirtyneet kuolemasta elämään.

Joh.10:27. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.

Kirjoita tauluun

Hab.2:2-3. Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea." Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.

Jes.30:8. Mene siis nyt ja kirjoita se tauluun heidän läsnäollessaan ja piirrä se kirjaan, että se säilyisi tuleviin aikoihin, ainiaan, iankaikkisesti.

Jumalan antamat näyt ovat joskus kauaskantoisia ja niiden toteutuminen vie aikaa. Uskoamme koetellaan ja sen perustuksia järkytetään erityisesti juuri niillä alueilla, jossa eniten tarraudumme Herramme lupauksiin mahdottomuuksien edessä. On hyvä kirjata ylös niitä ajankohtia ja tilanteita, joissa saamme sisimpäämme Herran sanan, jotta epäuskon hetkellä voisimme palata katselemaan itseämme suurempaa lupausten antajaa. Elämän myllerryksessä saattaa lupausten todellisuus haihtua ja alamme epäillä olemmeko ymmärtäneet oikein asioita, joita sydämellemme olemme saaneet. Kun Herran vastaus viipyy, kyselemme tuskissamme  oikeata suuntaa ja menetämme uskoamme. Kun Herra antaa lupauksensa meidän tulisi siitä pitää kiinni, ”kirjoittaa” se niin tarkasti sydämeemme ja mahdollisesti paperillekin, että sen todellisuus ei unohdu.

Vanhurskas elää uskosta

Hab.2:4. Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa.
(=Biblia: Mutta joka sitä vastaan on, ei hänen sielunsa pidä menestymän; sillä vanhurskas on elävä uskostansa.)

Vanha biblian käännöksestä syntyy mielikuva siitä, miten näkyä vastustavan sielu ei menesty. Tämä kuvaa parhaiten sitä, että näkynsä hylkäävä uskova ei elä uskosta, vaan  menettää sen parhaan, mitä Jumala on hänelle varannut. Jumala koettelee monella tavalla uskoamme ja niitä perusteita, minkä varaan olemme rakentaneet. Mutta uskon perustus kestää ja kaikki muu palaa tulessa, kun haluamme sydämestämme seurata sielujemme paimenta, Jeesusta Kristusta.

Hebr.10:36-39. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen." Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

Vanhurskautetun, syntinsä anteeksi saaneen ihmisen osa on uskoa. Jumalalle ei ole mieleen, että vetäydymme uskostamme niissä asioissa, joita uskossa kannamme Herralle ja joista olemme lupauksen saaneet. Usko on se, joka katsoo olosuhteiden toiselle puolelle, näkee tiilimuurien läpi Jumalan todellisuuteen. Usko näkee meren auenneena ja lupausten lapsen syntyneenä.

Sillä Jumala totisesti antaa meidän elämäämme tilanteita, joissa joudumme uskomme äärirajoille. Tällöin voimme luovuttaa ja tyytyä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. Mutta usko ei katso tilanteisiin, vaikka se horjuisikin. vanhurskas voi langeta uskossaan, mutta hän nousee jälleen ja nostaa lippunsa korkealle. Usko kestää, vaikka sitä koetellaankin. Näyn päämäärä saattaa olla vuosien päässä, mutta usko kestää aikojenkin paineet.

Sari Ketola
26.08.2005




Pyhäinpäivä 10.11.2017
Muutto 22.10.2017
Aika ja hetki 28.08.2017
Kädet 19.06.2017
Rohkaisija 19.06.2017
Kesämaa 13.06.2017
Hiljenny 23.03.2017
Israelin kansan vaiheet 03.02.2017
Herramme 22.02.2016
Ystävyys 17.02.2016
Neitoselle 09.02.2016
Apua Uuteen Vuoteen 27.01.2016
Jouluna 2015 18.12.2015
Oi, mikä armo 25.11.2015
Adventti 20.11.2015
Herra saapuu 04.11.2015
Rakkaamme Jeesus 22.12.2013
Raamatun sanoma Synnistä 21.12.2013
Maailman valkeus kutsuu sinua… 09.05.2013
ALOITA UUSIVUOSI RUKOUKSELLA JA YLISTYKSELLÄ! 19.12.2012
Valoa, iloa ja hyvää mieltä! 09.10.2012
RENE LAULAJAINEN ALAJÄRVEN VAPAASEURAKUNNASSA 02.10.2012
Alajärven vapaaseurakunta jakaa soppaa 27.06.2012
Herätyksen avaimia 30.08.2011
Kuohuta Jumalallinen tuli sisälläsi! 29.01.2010
JUMALA ETSII IHMISTÄ 15.06.2009
TARVITSEMME JUMALAN HENKEÄ! 24.05.2009
VERIUHRI 04.02.2009
TURVAPAIKKA 19.05.2008
Jumala on voimamme 12.05.2008
HELLUNTAI VOIMA 05.05.2008
JEESUS ON TIE 28.04.2008
RUKOUS JA JUMALAN SANA 20.03.2008
MIKSI KASTE ON NIIN TÄRKEÄ, ETTÄ RAAMATTU KÄSKEE OTTAAMAAN SEN? 15.01.2008
MITEN SÄILYT USKOSSA ELÄMÄSI LOPPUUN SAAKKA? 09.01.2008
UUDESTISYNTYMINEN - MITÄ SE TARKOITTAA? 04.01.2008
MEIDÄN TULISI KASVAA KRISTUKSEN KALTAISIKSI / OSA2 03.12.2007
MEIDÄN TULISI KASVAA KRISTUKSEN KALTAISIKSI 16.11.2007
HILJAISUUDEN HUONE 16.10.2006
Baasanin härät 25.09.2006
Oikealla puolella 26.03.2006
AUTUAS SE, JOKA USKOO NÄKEMÄTTÄ 12.02.2006
TUO MAA, PÄÄLLÄ PILVIEN 15.12.2005
Anteeksianto ja siunaaminen 12.12.2005
HENGELLINEN IHMINEN 23.11.2005
TOSI ONNI! 20.11.2005
JUMALAN PELASTUKSEN NARU 21.10.2005
JUMALA VETÄÄ PUOLEENSA RAKKAUDELLAAN 30.09.2005
JUMALAN VARTIOPAIKALLA 26.08.2005
KANAANILAISEN NAISEN USKO 10.08.2005
Ihminen on Jumalan kirje 20.05.2005
AIKOJEN JA HETKIEN TIETÄMINEN 18.04.2005
Ristiin naulittuna 27.03.2005
Mooseksen rukous 21.03.2005
Taivaallinen kaupunki 27.02.2005
Keskeneräisenä Jumalan käytössä 04.02.2005
Johdatuksen etsimistä 01.02.2005